Numeron teemana on satu, ja se esittelee Lapin Satumaa -kirjoituskilpailun sitä satoa, jota ei aikuisen sisältönsä johdosta voitu julkaista voittajatöistä kootussa kaikenikäisille suunnatussa satukirjassa.
Lehti on tilattavissa Kirjallisuusseuran kotisivuilta, sekä luettavissa ilmaiseksi tästä linkistä. Klikkaa ja lue, mistä lapset jäivät paitsi!
J-P Valkeapää ohjaa tekstiini perustuvan kokoillan elokuvan Mona. Tuotannosta vastaa Helsinki-FilminAleksi Bardy. Suomen elokuvasäätiö myönsi hankkeelle tuotantotukea, mikä tarkoittaa kuvausten alkavan tänä vuonna. Mona on Valkeapään kolmas pitkä elokuva, itselleni se on ensimmäinen.
Roosa Söderholm elokuvassa He ovat paenneet. Kuva: Helsinki-filmi Oy
Valkeapään ja Bardyn edellinen yhteistyö He ovat paenneet palkittiin niin parhaan elokuvan kuin parhaan ohjauksen Jusseilla, ja on mielestäni edelleen vuosikymmenen paras kotimainen. Odotan innolla, ylittävätkö tekijät itsensä.
Elokuvantekijät kehittelevät yleensä samanaikaisesti useita eri projekteja. Syy tähän on yksinkertainen; osa hankkeista ei koskaan toteudu, joten on vain järkevää pitää montaa rautaa tulessa – vaikka yksi juttu kaatuisikin, voi jokin toinen edetä tuotantoon asti.
Pitchauksen tärkeys
Miksi jotkut projektit sitten jäävät toteuttamatta? Syitä on yhä monta kuin hankkeitakin, mutta kun elokuvantekijä on saanut neronleimauksen seuraavaksi elokuvakseen, hänellä on harvoin varaa – tai halua – palkata itse työryhmää visiotaan toteuttamaan. Tässä vaiheessa hän joutuukin astumaan ulos taiteilijan roolistaan, ottamaan myyntimiehen salkun käteensä ja kolkuttelemaan mahdollisten rahoittajien ovia. Näitä ovat esimerkiksi tuottajat, tv-kanavien edustajat, apurahojen jakajat tai potentiaaliset joukkorahoittajat. Tätä varten hänen on tehtävä hankkeestaan kirjallinen myyntipaketti ja mieluusti myös suullinen myyntipuhe eli pitchaus. Termi tulee baseballista, jossa pitch tarkoittaa syöttämistä, ja pitchaamalla projektinsa elokuvantekijä heittää pallon rahoittajille.
Ne projektit, jotka eivät rahoittajia miellytä, karsiutuvat. Siksi vakuuttavan myyntipaketin tekeminen on tuotannon tärkeimpiä vaiheita. Vähimmillään se voi muodostua vain yhdestä lauseesta, kuten ”Tappajahai avaruudessa” Ridley ScottinAlieniin, mutta tyypillisesti siitä selviää ainakin elokuvan tyylilaji ja tarina lyhykäisyydessään.
Mood reel pitsausta elävöittämään
Jos elokuvantekijällä riittää aikaa ja intohimoa, voi hän myös tehdä lyhyen näytteen eli mood reelin visionsa välittämiseksi. Mood reelit leviävät harvoin julkisuuteen, eikä niiden ole tarkoituskaan, sillä ne sisältävät usein tekijänoikeudella suojattua materiaalia, kuten otteita muista elokuvista ja tunnelmaan sopivaa musiikkia. Ne eivät ole mitään suurta taidetta, vaan yksi elokuvantekijän työvälineistä, jolla hän pyrkii myymään ideaansa, ja ne vaipuvat unholaan tehtävänsä täytettyään.
Halusin pitkään – ja haluan yhä – tehdä lyhytelokuvan Eino Leinon runosta Tumma, joka on jo yli vuosisadan ajan näppäillyt synkkien suomipoikien sielujen säikeitä. Koska runo ei liene kaikille tuttu, askartelin Tumman myyntipakettiin videon, jossa yhdistin runon kaksi mielestäni hienointa tulkintaa; Hannu Huuskan runonlausunnan ja Petri Hiltusen sarjakuva-adaptaation.
Tekele oli myös ensimmäinen harjoitukseni animoidusta sarjakuvasta, johon tulen myöhemmin vielä palaamaan. Vaikka lopputulos on hieman kökkö, olisi sääli antaa sen vain hautautua kovalevyn uumeniin, joten laitoin sen YouTubeen kaikkien vapaasti nähtäville. Toivottavasti se tuo lisää yleisöä niin Leinon, Huuskan kuin Hiltusenkin upealle taiteelle. Ja kuka tietää, ehkä se jonain päivänä edesauttaa himoitsemani lyhytelokuvaa Tummasta.
Edellisen kaikille avoimen käsikirjoituskilpailun, käsikirjoitus-Finlandian, järjesti Suomen Elokuvasäätiö vuonna 1990. Tuolloin Dingon laulaja Nipa Neumann valitsi voittajaksi Juha Lehtovuoren käsikirjoituksen Veturimiehet heiluttaa. Kilpailuun lähetetyistä teksteistä toteutettiin elokuvaksi myös Iiro Küttnerin Tuhlaajapoika.